4. maaliskuuta 2012

Kevättä jo odotellaan

Muuttamisemme jälkeen olemme joutuneet etsimään myös uudet ulkoilupaikat. Eikä homma olekaan ollut ihan helpointa maailmassa. Täältä uudelta asuinalueeltamme puuttuu lähimetsä, mikä ainakin allekirjoittaneelle on ollut hyvinkin hankala asia hyväksyä. Onneksi pienen kävelymatkan päästä löytyy parikin koira-aitausta, jossa koirat pääsevät irti juoksemaan. Ja kun lumet sulavat, pääsemme käyttämään remmilenkeillä myös lenkkeilypolkuja, joita täällä onkin runsaasti, mutta jotka ovat kaikki hiihtäjien valtaamia näin talviaikaan.
Tänään, kun aurinko paistoi ja mustarastaat lauloivat kilpaa talitiaisten kanssa ja kevään tulo oli ihan oikeasti aistittavissa, kävimme ulkoilemassa läheisen vesitornin juurella. Ohessa kuvasaastetta kyseiseltä reissulta.






Kuvista voi huomata, että olen antanut periksi Neon pystyyn nousevan korvan "taltuttamisessa".
Kun oltiin kokeiltu liimausta, painosalvaa ja vaikka mitä muuta, mutta aina vain korva nousi, niin enpä enää jaksanut asiasta stressata.
Korva on mikä on ja sellaisenaan ihan toimiva. Enhän ollut missään vaiheessa vakavissani Neon kanssa näyttelyynmenoa suunnitellutkaan, joten tämä korva-asia ei niin meitä haittaa.