7. kesäkuuta 2012

Arkitaidot hallussa ja rokotukset kunnossa

Arkitaitojen koulutus on nyt Neon kohdalla käyty ja koiruudessa on tapahtunut kyllä muutos parempaan. Viimeisen kertaustunnin aikana Neo suoritti kaikki opetellut liikkeet iloisena ja ilman vähäisintäkään mölinää naapureille. Luoksetulot ja paikallamakuut oli ihan piece of cake-juttuja. Jopa sellainen harjoitus, missä ihmiset tervehtivät toisiaan koirien istuessa kauniisti vieressä, eivätkä koirat saaneet tervehtiä tai haistella toisiaan, onnistui ilman yhtäkään rähinää. Ohjaajammekin oli ihan innoissaan ja suositteli Neolle jatkokoulutusta vaikka TOKOn parissa, kun koira ihan selvästi nauttii tehdessään töitä.
Jätin asian muhimaan mietintämyssyyn ja voikin olla että TOKOn alkeet-kurssille vie tiemme seuraavaksi.

Tänään käytiin 1-vuotisrokotuksessa. Eli melkein päivälleen vuosi sitten kiikutin huomattavasti pikkuisempaa collielasta ottamaan rokotuksensa. Tänään tuo pieni collielapsi painoi 23,9 kg, eikä noussut enää ollenkaan kevyesti eläinlääkärin pöydälle. Elukkalääkäri kuunteli sydämen ja katsoi purennan, mainitsi alaleuan olevan kapea, mutta kulmahampaat eivät kuitenkaan painu ikeniin niin, että asialle olisi tarvetta mitään tehdä. (En kyllä edes tiedä, mitä sellaiselle asialle voisi tehdä, mutta onneksi sitä ei nyt tarvitse ottaa selvillekään.) Vähän hoikaksikin hän Neoa sanoi, mutta totesi, että kun on noin nuori koira, niin on hyväkin olla hoikassa kunnossa. Siinä lähtiessä sitten ihan vain pikkuisen keskusteltiin mahdollisesta kastrointileikkauksesta. Vielä en ihan oikeasti ole päättänyt, leikkautanko Neoa vai en, mutta ihan vain varulta asiasta ja sen sopivasta suorittamisajankohdasta keskusteltiin. Eläinlääkärin mielestä Neon elämä olisi stressittömämpää ja kaikenlainen harrastelukin sujuisi mukavammin, kun ei olisi Neon ajatukset niissä tytöissä, eikä olisi ehkä niin tarvetta kiroilla niille toisille uroksillekaan. Ajattelin nyt kuitenkin kesän ajan katsella, josko tuo uhoaminen pysyisi jonkinlaisissa rajoissa tuon kouluttamisen avulla. Mutta jos eläinlääkärin ennustamat kaksi tai kolme seuraavaa vuotta joudun katselemaan ja kuuntelemaan testosteroninhuuruista mölinää koirani kohdatessa toisia uroksia, niin päätös leikkauksen puolesta alkaa olla melko todennäköinen. Annetaan pojalle kuitenkin vielä mahdollisuus ;)
 Lääkäriltä lähdettäessä odotushuoneessa Neo ei ollut huomaavinaankaan vastaanotolle menossa olevaa norwichinterrieriä, vaan maiskutteli Frolic-nappuloita kaikessa rauhassa. Parille kissalle piti kuitenkin ihan muodon vuoksi haukahdella muutaman kerran, mutta sehän onkin ihan eri asia  :)